Tänään aamulla huomasin, että Wilda oli pitänyt omat vappubileet yöllä. Eteisessä oli serpentiinejä. Wilda oli yön aikana tehnyt Hauska-kakkapussivarastosta mahtavat serpentiinit. Hymyilytti ja väsytti. Pennut!

Illalla serpentiinejä on taas. Viritän lapsiportin eteisen oveen. Vaarallinen paikka mutta eteisestä on tullut Wildan puuhanurkka. Ja nykyään me valitaan kakkapussimme huolella, kun menemme ulos. Voisimme patentoida ilmapallotestin: kakkapussiserpentiini josta voi virittää itselleen ilmapallon kelpaa, muut hylätään. Sainkohan patentin tai onko se jo haettu?

Wildalle on tullut perutuuspaikka pentutokoon. Kaksi vanhempaa poikaani haluavat mukaan. Wilda innostuu nähdessään niin paljon koiria ja olisi mielellään leikkinyt niiden kanssa. Se kuitenkin pysyy hienosti vieressäni ja jopa hiljaa kun sille sanotaan. Wildan pettymykseksi koiria ei saa tervehtiä. Minun kahdeksanvuotiaalle kukaan ei sano tätä. Hän kiertää kaikki kaksikymmentä koiraa, yksitellen ja moneen otteeseen. Jokainen koira saa tapuutuksia ja rapsutuksia. Hän myös huitoo löytämällänsä jääkiekkomailanpalalla ja osuu veljeensä. Hän kaivaa kuoppia kenttään lenkkareilla. Hän puhuu kovaa ja onnistuu peittämään ohjaajan käskyt. Hän juoksee ympäri ja häiritsee koirien suorituksia. Koirat tykkäävät hänestä paljon. Minä mietin olisiko ryhmä: lasten toko? Jos niitä kursseja on, lähettäkää minulle linkki, ilmoitan heti kolme poikaa!

Tänään poikani otti uuden askeleen koiranoidossa. Hän on katsellut kun olen pennun äidiltä varovasti leikannut huovuttuneen palan turkista. Pennullamme on nyt niin paksu turkki, että alusvilla välillä tuntuu melkein samalta meidän karvapallollamme. Poikakin on huomannut sen. Tullessani kotiin koiran toisessa takajalassa on läikkä josta karva on leikattu irti. Keittiönsaksilla ja aika lähelle ihoa. Minä tajuan tämän asteittain. Ymmärrän myös, että hän on halunnut tehdä jotain hyvää. Maltan itseni, minua kylmää ajatus mitä olisi voinut tapahtua jos pentu olisi liikkunut. Selitän yksi asia kerrallaan: turkista, saksien valinnasta, pennun liikkumisesta, karvanlähdöstä, harjoista, minun vastuusta hoitaa se vaarallinen osa koiranhoidossa. Kiellän asiat yksi kerrallaan: turkinhoidosta päättämisen, saksien käyttämistä, karvanlähdön edesauttamista (paitsi harjaamalla). Ja . sitten toivon hiljaa mielessäni ettei tämä ikinä toistu. Käyn etsimässä pikkuveljet käsiini - he saavat lyhennetyn version samantien: "ette sitten ikinä leikkaa koiran turkkia, se on minun homma"

Wilda tapaa nyt ensimmäistä kertaa oikein pienen vauvan. Paripäivää vanha tyttö saa kasteen; koira nuolee nopeasti päätä ja on sitten ihan rauhallinen. Hienoa! Koirallani on järkeä!

Rauhallinen ei sitten ole kuvaava sana kun iltapäivällä saamme bokserin kylään :o) Koirat tulevat parhaiten toimeen kun ovat vapaita ja kotona joudumme sulkemaan ne jopa välillä eri huoneisiin. Siinä vaiheessa olemme tehneet pitkän lenkin pitkin lähikallioita.

Me olemme vappuna ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa yhdessä Wildan kanssa. Kaveri pyysi Sipooseen ja matka sinne sujuu nyt kahdenoksennuksenmatkana. Helsinkiläiset valtaavat Sipoota nyt myös tässä etäisyysasiassa. Yö menee rauhallisesti, eikä koiralla ole mitään ongelmia löytää paikkaa yöksi. Täällä maalla koira nauttii vapaanaolosta, eikä haluaisi millään takaisin autoon ja takaisin kaupunkiin.